Pandana olemisen sietämätön keveys
17.02.2008 - 16:15Poliisituttavani voitti taannoin lotossa ja huvittelee nykyään palkkaamalla minut ratkaisemaan kontolleen saamat tapaukset. Yksi tällainen oli pikaruokalaryöstö.
Rikollinen oli asetta - joka lattialta ja seiniltä löytyneistä räiskeistä päätellen oli vesipyssy - heiluttaen tunkeutunut ravintolaan ja käskenyt kassaneitiä antamaan kaiken käteisen. Oli kuitenkin myyjän toinen työpäivä, eikä hän osannut avata kassakonetta ilman ostostapahtumaa. Yhä syvemmälle paniikkiin uppoavan työntekijän etsittyä turhaan oikeaa nappulaa ryöstäjä lopulta hermostui ja käski myymään itselleen yhden kahvin, jotta kone saataisiin auki. Ostoksensa laveantienkulkija maksoi luottokortilla.
Sairaslomalta tavoitettu myyjä kuvaili konnaa keskikokoiseksi pandaksi. Näillä tuntomerkeillä ja korttitiedoilla syyllinen oli kiinni hetkessä.
Nuori pandakarhu anoi anteeksiantoa ja ymmärrystä. Ei ole helppoa olla pieni panda isossa kaupungissa. Bambu on kallista ja itsensä kaltaisia kavereita on vaikea löytää. Onhan sitä söpö ja viattoman näköinen, mutta ei se helpota uhanalaisuuden aiheuttamaa maailmantuskaa.
Pörröinen ja pehmoinen eläin tippa silmässä oli aivan liian hellyttävä näky, joten keskusteltuamme ensin elämästä ja kaikesta päästin karhun menemään. Matkaeväiksi järjestin sille vielä kirjekaverin Kiinasta.
Panda vaikutti vilpittömältä, mutta mahtoivatko kyyneleet sittenkin kuulua krokotiilille?
